Sauna jäi lämmittämättä eilen. Olin tiedotustilaisuudessa, kun juuri ennen lounasaikaa P:ltä tuli tekstiviesti:

Hi! Ma'am? I'm so sorry 2 disturb u! Ma'am coz i read a note from ur computer tble that probably u want me 2 move soon and pls. Ma'am I'm pleading 2 u that dont surprise me f incase u've some planned. Coz if i dont have job how can we survive specially my daughter still ill and my husband still can't work. Ma'am i know if good and nice employer you are! I'm so sad ma'am when i read the notes. I dont even know what to do again. Thanx!

Tuli tosi paha olo P:n puolesta. Aioimme joka tapauksessa kertoa hänelle tällä viikolla, joten oikeastaan tällä ei ollut paljon käytännön merkitystä, surulliseksi hän olisi tullut vaikka olisimme kertoneet kasvokkain, mutta sitten olisimme voineet heti selittää että kyllä hänellä vielä on työtä ainakin kahdeksi kuukaudeksi, ja että haluamme kyllä varmistaa uuden työpaikan löytymisen hänelle ennen kuin lähdemme, jos vain suinkin voimme. Nyt hän tietää nämä asiat ja on jotakuinkin rauhoittunut, ja minä laitoin suomalaisten lehteen hänelle työnhakuilmoituksen. Tarjouduimme myös maksamaan hänelle matkan kotiin perheensä luokse ennen uuden työn aloittamista.

Pois myöhemmin iltapäivällä muistutti, että monet hänen työkavereistaan maksavat apulaisilleen yli puolet vähemmän kuin me maksamme P:lle, eivät anna vapaapäiviä (me annamme vähintään 1.5 päivää viikossa ja public holidayt), ja neuvoivat myös meitä kertomaan hänelle vasta ihan viime tipassa. Se tieto että kuitenkin menettelimme paremmin kuin P ehkä odotti auttoi omaa oloa ehkä vähän. Toivon tosiaan että P:lle löytyy mukava perhe, hän on sanonut ettei haluaisi paikalliseen perheeseen.

En todellakaan osannut ajatella kotiapulaisen palkaamisen kaikkia mahdollisia puolia ja seurauksia etukäteen. Silloin kaikki ajatukset liittyivät vain siihen että halusin Pagulille hyvä hoitajan, en ajatellut paljon laajemmin, vaikka olisi tietysti pitänyt. P on ollut aivan ihana hoitaja ja Paguli on hyvin kiintynyt häneen. Yritämme pitää häneen yhteyttä muuton jälkeenkin, ja lähettää rahaa hänelle ja hänen perheelleen. On todella hämmentävää, ja surullista, ja vaikeaa ajatella miten tärkeä työpaikka hänelle on, hänellä ei todellakaan ole mitään vaihtoehtoja, ei varaa valittaa. Hänen ongelmansa ovat paljon konkreetisempia kuin omani. Ja minä voisin omilla valinnoillani vaikuttaa hänen elämäänsä todella paljon. Joskus, oikein hyväntahtoisella hetkellä, mietin, voisinko uhrata oman haaveeni kotiäitiydestä että voisin antaa P:lle työpaikan ja hänen perheelleen toivoa paremmasta? Itselleni uhraus olisi tietenkin suuri, mutta olisiko se sittenkään arvoltaan suurempi kuin hyöty P:lle ja hänen perheelleen, jos sellaista arvoa voisi mitata?