Asiat tuntuvat menevän aina vain huonompaan suuntaan. P oli tänään onnettomuudessa, en edes tiedä vielä mitä oikeastaan tapahtui, hän kertoi 'pudonneensa bussista' ja satuttaneensa kätensä ja jalkansa, mutta ilmeisesti vain pintanaarmuja eikä mitään liikuntakykyyn vaikuttavaa. Ei halunnut mennä lääkärille tai että olisin mennyt kotiin, pyysi vain särkylääkkeitä, joita yleensä olisi kotonakin mutta nyt juuri ei ole, joten menen ostamaan kotimatkalla.

Onneksi Paguli ei ollut tapahtumahetkellä P:n kanssa, P oli juuri matkalla hakemaan Pagulia leikkikoulusta. Nyt tuntuu että P on todella huolissaan että pidän onnettomuutta hänen omana syynään. En tietenkään pidä, olin vain huolestunut Pagulista. P ei itse soittanut minulle, vaan satuin soittamaan hänelle juuri kun hän oli hakenut Pagulin.

Tänään oli myös Pagulin viimeinen päivä leikkikoulussa, tuntuu että se on mennyt ihan pilalle. Minä olin aamun Pagulin kanssa ja nyt olen varma että minun olisi pitänyt viedä hänet kotiin, hän alkoi itkeä kun jätin hänet sinne, olisi ollut parempi jos hän olisi voinut hyvästellä opettajansa ja muut lapset hyvällä tuulella. Nyt varmaan pelästyi jos P tuli hakemaan verisenä, ja muutenkin outo tilanne, muistikohan edes sanoa hei.

Raha-asiat ovat huonolla tolalla myös, Poisin lopputiliä ei kuulu, ja tänään tajusimme että vaikka se olisikin hänen tililleen maksettu niin minä en pääsisi siihen mitenkään käsiksi koska Poisin kännykkäliittymä on kytketty jo pois (tilisiirtoihin tarvitsee aina tekstiviestivarmistuksen). Pankki vaatii kirjallisen tiedon numeron muuttamisesta, jonka lähetän huomenna, mutta kun on pitkä viikonloppu niin en usko että mitään tapahtuu ennen ensi viikkoa.

Tämä pitkä viikonloppu meidän täytynee vain oleskella kotona, ei ole varaa lähteä minnekään. No ehkä ihan hyvä niin. Uidaan vaan ja otetaan aurinkoa, jos se suostuu paistamaan - tällä hetkellä on rankkasade ja ikkunasta näkyy vain sumua.

Tuntuu että pian on pakko tapahtua jotain hyvää.