Blogin aloittamisen jälkeen minut on yllättänyt tunne, että oikeastaan elämässäni tapahtuukin aika paljon sellaista merkillepantavaa, josta haluaisin kirjoittaa, aika ei vain tahdo millään riittää! Lukijat voivat tietenkin olla eri mieltä merkillepantavuudesta... Mietin jo että mitenköhän sitten kun olen päivät kotona enkä voi kirjoittaa blogia samalla kun olen tekevinäni työtä, ehdinkö sitten kirjoittaa ollenkaan. Nyt olen yrittänyt kirjoittaa lähes joka päivä (ja lipsunut tavoitteesta), sitten pitäisi varmaan asettaa tavoitteeksi jokin kaksi-kolme kertaa viikossa.

Saatan irtisanoutua jo tällä viikolla, jännittävää. Tiedän että pomo on lomalla ke iltapäivästä ensi viikon keskiviikkoon. Toisaalta mietin että pilaanko hänen lomansa jos irtisanoudun juuri ennen sitä, ja toisaalta taas että heti loman jälkeen ei myöskään ole sopiva aika... Ja toisaalta, että ei ole enää minun ongelmani miettiä sopivaa ajoitusta... Höh.

Huonekalujen myynti etenee jo huimaa vauhtia. Ruokapöytä ja tv-kaappi noudetaan jo tänään, ja joitakin lastenhuonekaluja huomenna. Loppuajan, yli kaksi kuukautta vielä, Paguli ja minä asumme sitten tosi minimalistisesti - olohuoneessa on sohva ja kirjahylly, ja tv lattialla, makuuhuoneessa sänky eikä paljon muuta. Odotan jo innolla että pääsen kunnolla pakkaamaan. Tykkään pakkaamisesta, olen siinä hyvä, johtuu kai siitä että olen saanut harjoitella sitä suhteellisen paljon elämäni aikana. Tykkään siitä tunteesta että olen käynyt läpi kaikki tavarani, usein heittänyt pois tarpeetonta ja aikansa elänyttä, tiedän mitä omistan ja missä kaikki tavarani ovat, olen tehnyt itselleni selväksi mitä vielä tarvitsen ja mistä voin luopua. Pois valittaa että teen pakkaamisesta liian suuren numeron, olen liian perusteellinen ja käytän siihen liian paljon aikaa. Siksi olen tavallaan iloinen että tällä kertaa Pois lähtee ennen Pagulia ja minua, ja saan hoitaa pakkaamisen itse (Pagulin kanssa pakkaaminen on tosin paljon haasteellisempaa).