Töissä on odotettua rauhallisempaa joten ehdin taas kirjoitella vähän kuulumisia.

Eilen aloitin toisenkin blogin, johon en kuitenkaan nyt linkitä, vaan se saa jäädä vain perheen ja ystävien tiedoksi.

Pois soitteli taas Tiomanilta. Parin päivän päästä hän on sukelluksen ammattilainen. Olen oikein ylpeä hänestä. Tuntuu hienolta, että pitkästä aikaa edes jompikumpi meistä on saavuttanut jotain, jota todella oikeasti kovasti halusi. Meille molemmille yliopiston ja työelämän (tähän asti) ajan kaikki saavutukset (paitsi Paguli) ovat olleet vähän sellaisia pakonomaisia, melkein kuin muita varten suoritettuja. Tai sitten rahallisia, jotka tuntuivat tietysti mukavilta aluksi, mutta eivät todellakaan pidemmän päälle lämmitä. Olisihan se pitänyt tietää. Mutta eipä kukaan vanhempi ja viisaampi kyllä tullut sanomaan.

Tähän kohtaan lainaan Dalai Laman ohjetta ammatinvalinnasta:

If you think of the career opportunities on offer as so many dishes that you can taste one after the other, without eating any single one, then your chances of success are slim. You should realize that one day or another you will have to make a decision and that there is nothing in this world that does not have any disadvantages at all. (Dalai Lama - Daily Advice From the Heart, Element 2001)

Nyt tuo kuulostaa minusta itsestäänselvältä, mutta kun luin sen ensi kertaa pari kuukautta sitten se tuntui hyvinkin sanomisen ja ajattelemisen arvoiselta asialta, minulle. Olisinkohan kuunnellut jos joku olisi antanut minulle tuollaisen neuvon joskus nuorempana. Voi tietenkin olla että en olisi. Tai ehkä joku neuvoikin minua, enkä edes huomannut. Doh.