Omista jutuista kirjoittaminen tuntuu taas vähän turhalta - no ainahan se tuntuu turhalta, mutta eilen taas P sai huonoja uutisia, ja sitä asiaa miettiessä omat asita ja ongelmat vaikuttaa todella mitättömiltä. Aloin jo kirjoittamaan P:n tarinaa, mutta päätin sitten etten voi kirjoittaa siitä kun en osaa, se on liian surullista, en osaisi kirjoittaa tarpeeksi hyvin, ison asian arvoisesti. Tuntuu myös oudolta kirjoittaa toisen asioista hänen tietämättään, vaikka toisaalta uskon että asia on kertomisen arvoinen. Toisaalta, ehkä pelkään omien tekojeni arvostelua, en tosiaankaan tiedä olenko tehnyt oikein, tai tarpeeksi, P:n auttamiseksi.