Kirjoittaminen on tuntunut jotenkin oudolta nyt viime viikon ajan - olen aloittanut monta kirjoitusta mutta sitten en ole uskaltanut niitä julkaista, enkä oikein tiedä mitä itseltäni odotan. Välillä luen kirjoittamiani juttuja ja tulee tunne etten osaa olla rehellinen, vaikka kirjoitan oikeastaan vain itselleni, se ärsyttää ja sitten jätän kirjoittamatta. Tai kirjoitan asioista jotka eivät oikeastaan kiinnosta.


Tällä hetkellä olen aika rauhallinen. Asiat ovat ok, suunnitelmat toteutuvat pikkuhiljaa. Pois on aloittanut uudessa työpaikassa, P:llekin on varmistunut työ perheessä josta kirjoitin jo aiemmin, sisko on varannut lennot ja tulee auttamaan muutossa, viimeinen työpäiväni on tiedossa. Paguli on ollut viimeiset pari päivää innoissaan (ja itkeskellyt paljon vähemmän), koska siskon kaverit ovat täällä ja hän voi leikkiä heidän kanssaan ja esitellä heille taitojaan. He lähtevät kuitenkin jo ylihuomenna, ja sitä seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan vaikeimmat, koska olemme kolmistaan ja pelkään että töissä tulee olemaan kiireistä.


Eilen K LLL-ryhmästä soitti minulle yllättäen. Meiltä jäi kaksi viimeistä tapaamista väliin, eikä hän tiennyt vielä muuttosuunnitelmista. Ilmeisesti hän soitteli, koska Sukkakin on lähdössä pois ja ryhmä tarvitsee kipeästi vapaaehtoisia kaikenlaisiin hommiin. Olin joskus ilmoittautunut kiinnostukseni ja toki olisin valmis auttamaan jos olisin tänne jäämässä. K sanoi että panokseni tapaamisissa on ollut hyvin hyödyllinen, ja että olin vaikuttanut hyvin asiaan & ryhmään sitoutuneelta, kuten olenkin - tuntui mukavalta kuulla se, varsinkin häneltä, koska olen ihaillut hänen intoaan ja energiaansa. (K:lla on myös oma nettikauppa, samanlainen kuin mistä itse joskus haaveilen, ja josta olen ostanutkin jotain pari kertaa, mm. Ergon.) En voi nyt auttaa, mutta heti kun ehdin alan ottaa selvää mahdollisesta ryhmästä Lontoossa. K:lle kirjoitin myös suomalaisesta 'velho'-uskomuksesta, josta löytyy maininta mm. täältä - Paguli on nyt velho!